En tunne minkäänlaista nälkää taas tänään juonu pelkästään kaheksan kuppia kahvia maidolla , lääkkeet , lasi vettä aamulla ja tupakkia. Enkä kyllä tämän illan aikana enää laita mitään suuhuni.. Ja paino on pudonnut 2kk 74,5 kilosta 63 kiloon. Verikokeissa ilmeni että suola-arvot ovat matalalla ja aiheuttaa kuulemma pyörtymistä , rajua oksentelua ja huimausta. Pitäis edes suolaa syödä , mutta MITEN KUN EI OLE RUOKAHALUA ?! Ja jos syön ilman ruokahalua niin oksennan.. Kiva kiva.
Ja olen tosiaan käyny ööö neljättä vuotta yksilö psykoterapiassa , MUTTA vuoden alusta asti sitäkään ei ole ollut .. Koska KELA ei myönnä mulle ylintä vammaistukea , että pystyisin käymään terapiassa vähintään 2krt / kk tai kaksi kertaa on vähimmäis määrä mutta suositus olis neljä kertaa kuussa. Paska KELA ei maksa ja emännän kanssa ollaan valittamassa korkeempaan oikeuteen siittä. Saa nähä hylätäänkö se neljännen kerran. Ja huomaan kyllä itekkin että mun masennustila on syventynyt , koska en pysty syömään ja herään joka yö kello 06:00 - 07: 00 , käyn tupakilla ja juomassa lasin vettä ja pääsen jollain lailla taas uneen mutta herään taas noin kello 11.. Rasittavaa ja väsyttävää..
Ja tosiaan näin avoimesti voin haukkua KELA:n läjään , koska ne pitää ihmistä rahottamana vuoden alusta tähän päivään asti , joten sossun ovelle koputtelemaan.
Kyllä tässä koetellaan ihmistä ! Mielenterveys on jo viety ja kohta viedään asunto ja henkikin vielä päälle.. :/ onneksi koiraa ei ole viety EIKÄ MYÖSKÄÄN VIEDÄ !! Mielummin annan oman henkeni kun koiran pois , sen om varma asia.
Niin ja tämä Epe on tosiaan mulla vielä ja tulee olemaan. Epe on mulle pieni elämäni. Joka aamu jaksan nousta sängystä vain sen takia , että pitää lähteä käyttämään Epeä ulkona. Ja illalla Epe tulee aina viereeni nukkumaan ja tuo sillä turvaa istelleni. Epe myös vartio minua lenkillä ja on aina hyvällä tuulella vaikka itse en ole. Häntää heiluttaa joka aamu vaikka nousisin itku kurkussa.
Tuleepas taas pitkä viesti , mutta puran kirjottamalla kaiken sen paskan mitä mun sisällä on ja yritän antaa kuvaa millasta on elää masennuksen ja epilepsian kanssa..
Epilepsia kohtauksen sain pari viikkoa sitten , mutta emäntä pystyy antaa mulle sen rectum lääkkeen niin kierretään sairaalaa sillä. Kostaus kesti noin 15 min ja oli lievempi kuin ennen. Ja tästä aiheesta taas pitäisi käydä verikokeissa mittauttamassa lääkeainapitoisuus verestä.
Tästä emäntä sanasta tuli mieleen että voisin kertoa perheestäni. Joten olen perheeni vanhin lapsi. Minulla on tasan vuotta nuorempi veli ( elikkä meillä on samana päivänä ja samassa kuussa synttärit , mutta veli on vain 365 pvä nuorempi. :) ) Isään minulla on todella hyvät välit ja hoidan isän kaikki raha asiat ja isä on minulle heti Epen jälkeen tärkein. Rakastan isääni. <3 Äiti elikkä puhun emännästä ei ole minulle niinkään tärkeä , koska hän potki minut viisitoita vuotiaana kodista ulos , koska viiltelin ja teki saman mulle uudestaa kun olin 20-vuotias. Vihaan omaa äitiäni , koska hän käänsi selkäni mulle kun eniten häntä olisin tarvinnut. Vanhempani ovat eronneet olin noin 3-vuotias kun isä ja emäntä erosi.. Jäin erossa emännälle ja veli isälle, Veli muutti viidennellä luokalla minun , emännän ja emännän uuden miesystävän kanssa asumaan. Nykyään emäntä ja vaikka Ari eivät ONNEKSI ole yhdessä , koska tämä Ari syyti niin paljon minusta paskaa emännälle. Emäntä ei edes enää uskonu , että olin masentunut Arin takia.. Ja niin muutin viisitoista vuotiaana isälle asumaan.. Ongelmat paheni ja niinpä menin LANU-tiimiin ja siellä vahingossa lipasautin , että isäni käyttää paljon alkoholia. Joten sossut otti minut huostaansa lastenkotiin. Ekalla kerralla en mennyt sinne ja toisella kerralla olin 10 h ja karkasin. Ja viikko siittä olin jo viisi päovää osastolla 70 suljetulla osastolla. Pääsin pois ja aloin kiduttaa itseäni olemalla syömättä ja niin sairastuin anorexiaan. Olin 170 cm oitkä ja painoin 49 kiloa . BMI 17,9. Sain vältyttyä sairaalalta , koska aloin hitaasti syömään ja painoni alkoi tasasesti nousta.
Sellanen nuoruus minulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti